Katoamisia ja uudelleen löytymisiä

Matkan varrella olen saanut kuvata mahdottoman määrän mielettömiä ihmisiä ja samalla päämääräni ja brändini on selkiytynyt. Pitkään minulla oli vallalla vahva ajatus, että minussa on jotain vikaa jos en “kelpaa” kuvaajaksi kaikille. Siis kaikille ja kaikissa kuvausgenreissä. Uuvuin itseni alle pyrkiessäni olemaan kaikille kaikkea ja sitten vielä vähän extraa päälle. Muutama vuosi sitten huomasin olevani ihan hukassa, sähköpostiin paukkui kyllä koko ajan kuvauspyyntöjä vaikka minkälaisiin kuvauksiin ja minua vaan ahdisti ajatus olla jollekin jotain, muokkautua asiakkaan tarpeisiin kameleontin lailla itseni samalla kadottaen. Suoriduin kuvauksia hyvin, tiedän kuvien olleen haluttua laatua ja sain positiivista palautetta mutta silti tuntui että en riitä.

Tein itselle rohkean päätöksen , että kuvaan jatkossa vain ja ainoastaan sitä mitä oikeasti haluan ja jos se ei taloudellisesti riitä tarvitsemaani elintasoon, teen sitten ihan muuta työtä vaan siinä ohella. Tiesin, että talvikausi on haastava, yrittäjänä Suomessa on vaikeaa ihan muillakin aloilla, saatikka sitten hyvinkin kesäkauteen painottuvalla hääkuvauksella.

Irtisanoin studioni, piilotin kotisivuiltani kaikki paitsi hääkuvat sekä tarinallliset perhe- ja parikuvaukset ja etsin mahdollisuutta tehdä talvikausilla ihan muuta työtä kuin kuvausta. Pääsinkin jo keikkatöihin muualle myynti- ja aspatyöhön. 

Sitten se kohtalo puuttui peliin. Sain mielettömän mahdollisuuden työskennellä edelleen alalla ilman kuvaamista. Studiovarustamo palkkasi minut asiakasvastaavaksi , auttamaan ammattilaiskuvaajia alaan liittyvissä asioissa. Suunnittelemaan kokonaisia studiota sekä löytämään ratkaisut kaikkiin mahdollisiin ongelmiin. Olen tutustunut nyt reilun vuoden aikana entistä useampaan uuteen kollegaan sekä saanut auttaa myös vanhoja tuttuja. Olen vahvasti alalla mutta minun ei tarvitse enää kuvata kuin ainoastaan niitä keikkoja, joissa koen olevani hyvä ja oikea kuvaajavalinta.

Olen myös saanut joustavasti vapaata kun on ollut tarve tehdä oman yrityksen asioita ja nyt kuvaussesongin saapuessa ja loputtoman marraskuun päättyessä teen taas enemmän omia kuvauksia ja olen vain osan viikosta Varustamolla. Täydellinen kombo! Lisäksi olen myös nyt talven aikana ollut sijaisena opettamassa valokuvausta alan opiskelijoille sekä arvioinut ammattitutkinnon näyttöjä. Oivallus omasta osaamisesta ja minua kohtaan osoitetusta arvostuksesta on saanut sisällä aikaiseksi henkisen myllerryksen . Luovuus ja kuvausideat kuplivat päässäni, joka päivä lisääntyvä valo muistuttaa olemassaolostaan.

Tarkoitus oli kertoa brändini selkeyttämisestä ja siitä mitä kaikkea siihen on kuulunut. Sen sijaan tästä tuli hiukan liian pitkä omakehullinen kertomus omasta erinomaisuudestani. (Tässä kohtaa toivon vahvaa sarkasmiymmärrystä)

Menen jäsentelemään ajatuksiani lisää ja seuraavaksi voisin yrittää kirjoittaa siitä, mitä olin alunperin ajatellutkin.  Haluasin kertoa myös arvoistani sekä kokonaisvaltaisesta asiakaspalveluajatuksestani.

Soronoo ja moikkelismoi. ( Kaksi ärsyttävintä tapaa sanoa heippa) 

Using Format