Olen ihan jo pienestä lapsesta haaveillut aikamatkasta 1930-luvun kesäisiin hetkiin. 

Aikaan ,joka ainakin omissa sukukuvissa näyttää jatkuvalta juhlinnalta, kesähuviloilta, naurulta ja elämältä vailla huolta huomisesta.

En olisi ikinä voinut kuvitella, että pääsisin hääkeikallani mukaan taianomaiseen päivään, joka oli täynnä uskomatonta rakkautta. Sukuhuvilalle, joka oli täynnä tarinoita ja jossa on vietetty kymmeniä häitä ja juhlia suvun kesken jo vuosikymmeniä. Paikkaan, jossa hääpäivän morsian on  kastettu aikanaan ja tarina kertoo itse Eino Leinon huvilalla kyläilleen. 

Nämä on häät, joista haluaisin jakaa koko maailmalle jokaikisen kuvan ja  huutaa suureen ääneen että katsokaa , ihmiset tekevät ne täydelliset häät!

91- vuotiaan isoisän elämää täynnä oleva puhe hääparille, yhdessä talkootyönä tehdyt syötävät, juhlapaikan järjestely. 

Ilo, ystävät, nauru, onnenkyyneleet. Hääparille tehty laulu.

Kuvaamisen lomassa minä kuuntelin suvun vanhimpien mielettömiä kertomuksia ja tunsin , että olin osa jotain tosi suurta ja merkityksellistä. 

Sillä, että minut otettiin mukaan hääseurueeseen kuin olisin aina siihen kuulunut, oli lopputuloksen eli kuvien kannalta todella suuri merkitys. Minä en ollut ulkopuolinen tarkkailija, vaan osa kaikkea. Rakkautta.