Minä, Marissa


Tuo pieni videonpätkä kiteyttää omasta mielestäni mut kuvaajana.

Saan usein viestejä aloittelevilta kuvaajilta ja minulta kysytään paljon teknisiä juttua. Millä kameralla kuvaan? Millaiset valot? Miten käsittelen kuvia?

Jokaiselle vastaan, että nuo asiat eivät saisi olla ensisijaisia asioita kuvaajalle. 

Kyllä, tietty tekninen taso takaa laadun ja omanlainen kuvankäsittelyjälki tuottaa juuri kuvaajan näköistä jälkeä mutta ihan muut asiat ovat vielä tärkeimpiä. 

Kommunikaatio kuvattavien kanssa . Se kaikki, mikä tehdään ennen napin painallusta, ennen kameran esille ottamista.

Sen jälkeen tulee oikeaoppinen valon näkeminen ja sommittelu, sekä tietty se osaaminen valotuksesta. Mikään (liian usein valmis) presetti ei tee kuvasta hienoa, jos se on väärin valoitettu. Eli, kyllä, tekninen osaaminen pitää olla hallussa mutta sen oppiii kyllä ihan jokainen. Sen jälkeen voi taas keskittyä tärkeimpään, eli kuvattaviin ja kommunikaatioon. 

Ja teille, jotka kuitenkin haluatte tietää:  tässä videon kuvauksissa käytössä oli Canon R6, RF28-70mm sekä RF 85mm ja Profoto b10 valona. Tuo kangastausta on Maisun Ilmaisun käsin maalaama.  


Uuden maailman edessä

Muutamia vuosia sitten olin hääjuhlassa kaukana täältä. Kurdistanissa, maassa jota ei oikeasti ole edes olemassa. Kartalta katsottuna olin kuitenkin Turkin ja Syyrian rajamailla. Hääjuhla pidettiin talojen ympäröimällä kivisellä kadulla. Istuimien virkaa toimittivat muoviset värikkäät puutarhatuolit, ja osa ihmisistä seurasi juhlaa omilta parvekkeiltaan.

Ruoka oli, kuten alueella aina, taivaallista. Se kuitenkin tarjoiltiin aika karuilta metallisilta tarjottimilta.

Puitteet olivat siis kaikkea muuta kuin mitä me olemme hääjuhlassa tottuneet näkemään. 

Muistoihin on päivästä jäänyt kuitenkin päällimmäiseksi käsittämätön ilo ja riemu, juuri siinä hetkessä eläminen ja ihmisten välinen rakkaus.

Olen vuosien varrella oleskellut kyseisellä alueella paljon ja ollut aina yhtä hämmästyneenä ihmisten tavasta olla läsnä ja huolehtia toisistaan. Miettinyt, kuinka kurdeilta vähemmistönä on viety kaikki, ja mielivaltainen sorto on jatkunut vuosikausia vieden ihmisiltä esimerkiksi oikeuden puhua omaa äidinkieltään. Ja he vain jaksavat iloita elämästä ja olla kiitollisia kaikesta siitä mitä on.

Me elämme nyt aikaa, jossa ainakin meiltä yrittäjiltä vietiin muutamassa päivässä kaikki. Kalenteri tyhjeni ja sen mukana katosi leipäkin moneksi kuukaudeksi. Usealla palkansaajalla on myös edessä lomautukset ja pahimmassa tapauksessa työttömyys.

Meille jäi kuitenkin tärkein - toisemme. Fyysisen läsnäolon tilapäiset rajoitukset saa meidät huomaamaan, kuinka äärimmäisen tärkeitä ympärillä olevat ihmiset meille ovatkaan. Tuolla jossain on ihminen, jota haluaisin koskettaa,  muutaman kilometrin päässä päässä ystävät joita tekisi mieli halata. Töiden jälkeiset after workit, lounaspalaverit ja kauppakeskuksen lauantainen ilmaiskonsertti saavat aivan uudet mittasuhteet. Kuntosali, kampaaja ja kirpputoreilla kiertely on yhtäkkiä luksusta, jota ei nyt saa.

Minä jaksan uskoa, että tästä kaikesta seuraa äärettömän paljon hyvää. Turha menettää merkityksen ja keskitymme tärkeimpään, toisiimme. Toivottavasti ymmärrämme, että me teemme tämän yhteiskunnan. Tukemalla esimerkiksi pieniä yrityksiä ympärillämme pidämme elossa tärkeimmän. Me emme ehkä tarvitse puoliakaan siitä materiasta mitä olemme tottuneet kuluttamaan, joten entä jos se mitä hankimme onkin ajatuksella tehtyä? Samalla toisen ihmisen hyväksi? 

Valokuvaajana näen, että työni merkitys tulee tulevaisuudessa entisestään korostumaan. Minä saan taltioida häissä sitä jälleennäkemisen ja yhdessäolon riemua. Perhekuvissa nautitaan hetkestä ja ymmärretään, että juuri nyt on hyvä. Henkilökuvia otetaan itsestään ihan siitä ilosta, että saa olla ja elää. 

Hääkuvaajana olen aina kaikille hääpareilleni sanonut, että muistakaa: ihmiset tekevät juhlasta juhlan.  

Muutan sitä nyt hiukan: ihmiset tekevät elämästä elämän.


Katoamisia ja uudelleen löytymisiä

Matkan varrella olen saanut kuvata mahdottoman määrän mielettömiä ihmisiä ja samalla päämääräni ja brändini on selkiytynyt. Pitkään minulla oli vallalla vahva ajatus, että minussa on jotain vikaa jos en “kelpaa” kuvaajaksi kaikille. Siis kaikille ja kaikissa kuvausgenreissä. Uuvuin itseni alle pyrkiessäni olemaan kaikille kaikkea ja sitten vielä vähän extraa päälle. Muutama vuosi sitten huomasin olevani ihan hukassa, sähköpostiin paukkui kyllä koko ajan kuvauspyyntöjä vaikka minkälaisiin kuvauksiin ja minua vaan ahdisti ajatus olla jollekin jotain, muokkautua asiakkaan tarpeisiin kameleontin lailla itseni samalla kadottaen. Suoriduin kuvauksia hyvin, tiedän kuvien olleen haluttua laatua ja sain positiivista palautetta mutta silti tuntui että en riitä.

mun kuva: Maria Kiraly

Tein itselle rohkean päätöksen , että kuvaan jatkossa vain ja ainoastaan sitä mitä oikeasti haluan ja jos se ei taloudellisesti riitä tarvitsemaani elintasoon, teen sitten ihan muuta työtä vaan siinä ohella. Tiesin, että talvikausi on haastava, yrittäjänä Suomessa on vaikeaa ihan muillakin aloilla, saatikka sitten hyvinkin kesäkauteen painottuvalla hääkuvauksella.

Irtisanoin studioni, piilotin kotisivuiltani kaikki paitsi hääkuvat sekä tarinallliset perhe- ja parikuvaukset ja etsin mahdollisuutta tehdä talvikausilla ihan muuta työtä kuin kuvausta. Pääsinkin jo keikkatöihin muualle myynti- ja aspatyöhön. 

Sitten se kohtalo puuttui peliin. Sain mielettömän mahdollisuuden työskennellä edelleen alalla ilman kuvaamista. Studiovarustamo palkkasi minut asiakasvastaavaksi , auttamaan ammattilaiskuvaajia alaan liittyvissä asioissa. Suunnittelemaan kokonaisia studiota sekä löytämään ratkaisut kaikkiin mahdollisiin ongelmiin. Olen tutustunut nyt reilun vuoden aikana entistä useampaan uuteen kollegaan sekä saanut auttaa myös vanhoja tuttuja. Olen vahvasti alalla mutta minun ei tarvitse enää kuvata kuin ainoastaan niitä keikkoja, joissa koen olevani hyvä ja oikea kuvaajavalinta.

Olen myös saanut joustavasti vapaata kun on ollut tarve tehdä oman yrityksen asioita ja nyt kuvaussesongin saapuessa ja loputtoman marraskuun päättyessä teen taas enemmän omia kuvauksia ja olen vain osan viikosta Varustamolla. Täydellinen kombo! Lisäksi olen myös nyt talven aikana ollut sijaisena opettamassa valokuvausta alan opiskelijoille sekä arvioinut ammattitutkinnon näyttöjä. Oivallus omasta osaamisesta ja minua kohtaan osoitetusta arvostuksesta on saanut sisällä aikaiseksi henkisen myllerryksen . Luovuus ja kuvausideat kuplivat päässäni, joka päivä lisääntyvä valo muistuttaa olemassaolostaan.

Tarkoitus oli kertoa brändini selkeyttämisestä ja siitä mitä kaikkea siihen on kuulunut. Sen sijaan tästä tuli hiukan liian pitkä omakehullinen kertomus omasta erinomaisuudestani. (Tässä kohtaa toivon vahvaa sarkasmiymmärrystä)

Menen jäsentelemään ajatuksiani lisää ja seuraavaksi voisin yrittää kirjoittaa siitä, mitä olin alunperin ajatellutkin.  Haluasin kertoa myös arvoistani sekä kokonaisvaltaisesta asiakaspalveluajatuksestani.

Soronoo ja moikkelismoi. ( Kaksi ärsyttävintä tapaa sanoa heippa) 

Yksi omista lwmpikuvistani dokumentaarisesta  osaamisestani


Vuosikymmenestä toiseen

Oivalsin juuri, että olen ollut hääkuvaaja jo kahdella vuosikymmenellä! Elänyt itse muutaman enemmän.

 

Valon lisääntyminen herättää myös minut taas horroksesta ja katse on vahvasti suunnattuna jo tulevaan sesonkiin ja samalla buukataan jo häävuotta 2021, joka tuntuu edelleen hurjan kaukaiselta !

Tämä vuoden hääparit ovat jo aikalailla selvillä, ihan muutama hajanainen hääkeikka on vielä mahdollista ottaa, jos planeetat ja kemiat kohtaavat. Olen entistä enemmän tässä vuosien varrella alkanut korostamaan sitä, että vaikkakin tiedän olevani erittäin osaava kuvaaja, en silti ole kaikille sopiva valinta ja se on ihan ok. Aiemmin jopa hiukan ahdistuin ajatuksesta, että en kelpaisi jollekulle kunnes ymmärsin, kuinka merkityksellistä kuvaajavalinnassa on ajatusten kohtaaminen ja ennen kaikkea persoonat. 

Jos vain mahdollista, tapaan hääparit ennen buukkausta. Täten sekä hääpari, että minä voidaan olla varmoja siitä, että ollaan tarkoitettu toisillemme kuvauksen suhteen. Olen myös itselleni luvannut, että olen rehellinen. Jos minulla on yhtään epävarma tunne pystynkö toteuttamaan hääparin toiveet, kerron etten ole oikea valinta kuvaajaksi. 

Valokuvaus on hääpäivän erittäin tärkeä osa. Minun tulee taltioida ohikiitävät hetket pysyviksi muistoksi. Potrettikuvauksessa minun tulee olla läsnä, ohjata ja neuvoa niin , että hääparilla on hyvä ja turvallinen olo olla kuvattavana. Dokumentaarisessa osassa hääpäivää minun tulee taas olla tavallaan joka paikassa mutta silti mahdollisimman huomaamaton. Haluan myös, että hääpari luottaa, että minä hoidan oman osuuteni ja he voivat rauhassa keskittyä juhlimaan suurta päivää. Ja taas tullaan siihen, että kun me olemme tavanneet ja keskustelleet toiveet ja päivän kulun auki, niin voin kuvaajana paremmin toteuttaa sovitut asiat.

Vankka kokemus hääkuvauksesta antaa minulle varmuutta hääpäivän suhteen mutta silti minua kiehtoo jokaisen hääpäivän oma ainutlaatuinen tunnelma. Haltioidun aina uudestaan ja uudestaan kaikesta hääpäivään sisältyvästä, innostun , elän mukana ja kyllä, minulla valuu usein myös onnenkyyneleitä siellä kameran takana. Tämä kaikki tapahtuu silloin kun minulla on tunne, että minä olen toivottu osa kokonaisuutta, hääpäivää. 

Olen oikea valinta kuvaajaksi ihmisille, jotka pitävät valokuvia merkityksellisenä, koska silloin kuvaan täydellä sydämellä. 

Halutessasi voit seurata minua instagramissa. Erityisesti stooreissa jaan elämääni valokuvaajana. Se on myös helppo tapa kurkata, olisinko minä teille sopiva kuvaaja?

https://www.instagram.com/marissatammisalo/


Tervetuloa uusi sesonki ja uudet mielettömät hääparit. Teen kaikkeni ja vähän enemmän, jotta saan teille taltioitua teidän unelmien hääpäivän upeiksi kuviksi!


Merkityksellinen kesä, mielettömiä häitä

Olen ihan jo pienestä lapsesta haaveillut aikamatkasta 1930-luvun kesäisiin hetkiin. 

Aikaan ,joka ainakin omissa sukukuvissa näyttää jatkuvalta juhlinnalta, kesähuviloilta, naurulta ja elämältä vailla huolta huomisesta.

En olisi ikinä voinut kuvitella, että pääsisin hääkeikallani mukaan taianomaiseen päivään, joka oli täynnä uskomatonta rakkautta. Sukuhuvilalle, joka oli täynnä tarinoita ja jossa on vietetty kymmeniä häitä ja juhlia suvun kesken jo vuosikymmeniä. Paikkaan, jossa hääpäivän morsian on  kastettu aikanaan ja tarina kertoo itse Eino Leinon huvilalla kyläilleen. 

Nämä on häät, joista haluaisin jakaa koko maailmalle jokaikisen kuvan ja  huutaa suureen ääneen että katsokaa , ihmiset tekevät ne täydelliset häät!

91- vuotiaan isoisän elämää täynnä oleva puhe hääparille, yhdessä talkootyönä tehdyt syötävät, juhlapaikan järjestely. 

Ilo, ystävät, nauru, onnenkyyneleet. Hääparille tehty laulu.


Kuvaamisen lomassa minä kuuntelin suvun vanhimpien mielettömiä kertomuksia ja tunsin , että olin osa jotain tosi suurta ja merkityksellistä. 

Sillä, että minut otettiin mukaan hääseurueeseen kuin olisin aina siihen kuulunut, oli lopputuloksen eli kuvien kannalta todella suuri merkitys. Minä en ollut ulkopuolinen tarkkailija, vaan osa kaikkea. Rakkautta.



Häät Toscanan auringon alla

Tyylikkäät, lämminhenkiset häät. Siinä tiivistettynä nämä upeat, mielettömän yksityiskohtaisesti suunnitellut rakkautta kuplivat häät, joita sain kuvata kesäkuussa Toscanan upeissa maisemissa.


Häät alkoivat oikeastaan jo päivää ennen varsinaista juhlapäivää. Kauniisti katetussa puutarhassa söimme maistuvaa ruokaa ja tutustuimme toisiimme. Ja kun sanon me, tarkoitan myös itseäni. Minut otettiin kuvaajana samantien osaksi yhtä suurta hääperhettä. 

Itse hääpäivän alkoi itsellä aamu viideltä, kävin tutkimassa mahdollisia kuvauspaikkoja ihan rauhassa. Aamupalan jälkeen alkoi sitten varsinainen työpäivä itsellä morsiamen ja kaasojen aamuvalmistautumisia kuvatessa. Paikallinen videotiimi saapui myös .

Kuvaamisen ohella etsin sulhasen piilossa olevia kenkiä ja kiinnitin bestmänien vieheet. Hääpari oli muistanut myös sekä kaasoja ja bestmänejä tyylikkäillä lahjoilla

Itse vihkipaikka sijaitsi noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä. Vihkipaikka oli juhlava ja sekin oli kauniisti koristeltu. Hääpari oli muistanut vieraita viuhkoilla, ja niille olikin käyttöä. Paahtavan auringon alla oli kaunista mutta kuumaa . Vihkiseremonia jälkeen onnittelut ja maljan nosto tapahtui linnan sisäpihalla varjossa. Samalla otimme myös osan potrettikuvista .

Juhlapaikkaan paluun jälkeen päivä kului nopeasti makuhermoja kutkuttavien  ruokien, tunteikkaiden puheiden ja ja hauskojen ohjelmanumeroiden siivittävänä. Auringon laskiessa otimme vielä yhdessä videotiimin kanssa iltapotretteja huikeissa maisemissa. Disco kruunasi illan ja  hauskanpito jatkui pitkälle yöhön. Noin klo 03 minulla oli tarvittavat kuvat kasassa ja vetäydyin huoneistooni siirtämään kuvatiedostoja  kovalevyille turvaan. 

Kolmas päivä oli varattu rennolle oleilulle. Osa häävieraista lähti Siennaan kaupunkikierrokselle, itse jämähdin altaalle lepäämään kahden hetkisen kuvauspäivän jälkimainingeissa tietäen, että vielä alkuillasta kuvaisin lisää. 

Edelleen en jaksa olla hämmästelemättä kaikkia yksityiskohtia, joita hääpari oli ajatellut, että kaikilla vierailla olisi hyvä olla. Uima-altaan reunamilla oli koko ajan jäissä kylmää juotavaa ja jopa itse altaaseen oli hankittu uimapatjoja ja vesileluja lapsille ja lapsenmielisille. 


Alkuillan pizzaparty ja ulkoilmaelokuva kruunasi kaikki kolme päivää ja en voi muuta kuin kiitollisena muistella matkaa, jossa sain kuvata upeissa puitteissa mielettömän ihania ihmisiä. Kuvien lisäksi talletan sydämeeni sen tunnelman ja tavan, jolla minut kuvaajana otettiin hääporukkaan mukaan .



Valoa!

Tästä se käynnistyy, hääkuvausvuosi 2019. 

Mielettömän ihana hääpari , aina yhtä upea Talvipuutarha ja valo!

Talven pimeys on minulle, valosta hengittävälle, haastavaa aikaa mutta nyt se on ohi ja henki kulkee :) Vatsanpohjassa asti tuntui onni, kun pääsin hääparia taas kuvaamaan, nautin!

Tärkein asia kuitenkin kaikesta, hääpari oli todella tyytyväisiä ottamiini kuviin <3

Kukkakollektiivin tekemä hääkimppu sopi myös sävyiltään upeasti muuhun stailaukseen ja lokaatioon. 



Oletteko ajatelleet , että ottaisittekin pelkät potrettikuvat ilman koko päivän kuvausta? Kevään valo on upea sekä urbaanissa kaupunkiympäristössä, että luonnossa vaikkei siellä vielä vehreyttä löytyisikään. Keväät yksinkertainen karu loisto ja lupaus tulevasta kesästä huumaa ainakin minut joka vuosi. Minulla olisi mielessä tsiljoona kuvauspaikkaideaa, joten kuvaisin mielelläni potretteja lisää. Kesä-elokuussa aikani menee pidemmissä dokumentaarisissa hääkuvauksissa mutta keväälle ehtii vielä. Pariskuntakuvaukset? Vuosipäiväkuvaukset? Kihlat?

Ottakaa yhteyttä niin suunnitellaan yhdessä juuri teidän näköinen setti.

Varauskalenteri on myös jo auki vuodelle 2020!


Uusi vuosi ja uudet kujeet

Aika monelle meistä uusi vuosi luonnollinen kohta muutoksia elämässä, niin minullekin.

Nyt on aika uudistaa, tiivistää, parantaa ,muuttaa.

Suurin muutos itselläni on, että keskityn jatkossa enemmän tietyntyyppisiin kuvauksiin. 

Häät ehdottomasti jatkaa, siinä luontevana osana kaikenlaiset pariskuntakuvaukset.

Lisäksi kuvaan edelleen perheitä ja lapsia miljöössä sekä asiakkaiden kotona.

Studiokuvaus poistuu valikoimista ainakin toistaiseksi ja kuvausaikoja tulee olemaan kaiken kaikkiaan paljon entistä vähemmän eli kuvausaikoja kannattaa todella kysellä ajoissa .

Vuodelle 2020 häävarauskalenteri on jo ollut hetken aikaa auki, jonkin verran on vielä vapaana. Sesongille  2019 löytyisi vielä muutama päivä keväälle ja syksylle. Kesä-elokuu on täysin loppuunmyyty.

Printtimyyntiä jatkan edelleen, valikoimistani löytyy laadukkaat fine art-printit kun haluat kuvatuotteiltasi astetta enemmän.

Vuodesta on tulossa valokuvauksellisesti huikea! Pääsen taas kuvaamaan ihania uusia ihmisiä sekä mahtavia vanhoja asiakkaita,

jotka vuodesta toiseen haluavat tulla minun kuvattavaksi.Asia, joka saa minut aina yhtä positiivisesti hämilleen :)

Kiitos,että olette <3 




Perhekuvaus asiakkaan kotona

Nopeasti ohikiitävät hetket muistoiksi talteen. Lapset kasvavat käsittämättömän nopeasti isoiksi vaikkei se siinä ruuhkavuosien pyykkikasan keskellä

aina siltä tunnukaan.

Pienet ovat pieniä loppujen lopuksi todella pienen hetken. Mikä olisi parempi muisto näistä ajoista kuin laaja kuvasarja juuri siitä hetkestä?

Minulla on mukanani kunnon valaistus, joten omaa ehkä pimeää kotia ei tarvitse erikseen itse valaista tai siitä huolehtia. 

Löydän myös sopivat kuvauspaikat niiden mahdollisten pyykkivuorten seasta,

minua varten ei tarvitse siivoilla. 


Varataanko heti kuvausaika, ettei se taas unohdu?  Tiedän mistä puhun, havahduin eräänä päivänä itse siihen, että yhtäkkiä minulla ei ollutkaan enää pieniä lapsia. Olin aina siirtänyt perheen kuvausajatusta myöhempään  ja sitten se olikin jo myöhäistä! 

Sain kuvata tätä mahtavaa perhettä muutama viikko sitten. Kuvaushetki oli ihana ja kuvista tuli juuri sellaisia kuin suunniteltiinkin.


Ota yhteyttä niin varataan se kuvausaika N Y T  :)

Using Format